“Beneficial but not essential” : a study on British politics students’ attitudes towards multilingualism and different languages

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään politiikanopiskelijoiden kieliasenteita Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia asenteita englantilaisilla opiskelijoilla on eri kieliä, kielten puhujia ja kielten oppimista kohtaan. Lisäksi tarkastelun kohteena oli sukupuolen vaikutus asenteisiin. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyn avulla vuoden 2017 aikana. Kysely lähetettiin kolmessa erässä satunnaisesti valikoitujen englantilaisten yliopistojen politiikan laitoksille, jotka puolestaan välittivät kyselyn opiskelijoilleen. Vastauksia tuli lopulta kuudesta yliopistosta eri puolilta Englantia. Tutkimukseen osallistuneiden syntyperäisten englanninpuhujien (N=90) ikä vaihteli 18:sta 55:een vuoteen, joskin valtaosa (90%) oli 18–22 -vuotiaita. Sukupuolijakauma oli tasainen. Kysely koostui taustatieto-osion lisäksi kolmesta eri tehtävätyypistä. Näistä ensimmäinen oli lauseentäydennystehtävä. Lauseet olivat muotoa ”Kaunein kieli on ______”, jossa kieltä määrittävä adjektiivi vaihtui. Toinen tehtävä sisälsi väittämiä, kuten ”Englanti on hyödyllinen työkalu kansainvälisessä viestinnässä”, joita tuli arvioida asteikolla yhdestä viiteen (1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä). Kolmas osio taas koostui avoimista kysymyksistä, muun muassa liittyen Ison-Britannian EU-eron eli brexitin vaikutukseen vieraiden kielten oppimiseen. Tutkimustulokset osoittavat, että britit pitävät vieraiden kielten oppimista hyödyllisenä niin töiden, opiskelujen kuin vapaa-ajan kannalta. Lähes kaikilla osallistujilla oli positiivinen suhtautuminen vieraisiin kieliin. Sukupuolen ja asenteiden välillä ei ollut merkittävää korrelaatiota. Yksittäisistä kielistä positiivisimmat määreet (esim. kaunein, rikkain) saivat italia, espanja, ranska sekä osallistujien äidinkieli englanti, kun taas esimerkiksi venäjää ja saksaa pidettiin rumimpina ja vakavimpina kielinä. Vaikka opiskelijat selkeästi arvostivat monikielisyyttä, kielitaidon ei ajateltu olevan varsinaisesti tarpeen töissä ja opiskeluissa. Tulokset myötäilevät osittain aiempia tutkimuksia: moni syntyperäinen englanninpuhuja uskoo pärjäävänsä pelkällä englannilla. Englannin kielen lingua franca -asema koettiin hyödylliseksi, mutta se vaikutti usealla opiskelijalla myös haittatekijänä kieliasenteiden näkökulmasta. Englannin globaali status oli monelle itsestäänselvyys, ja kielitaidon merkitystä kansainvälisissä suhteissa ei aina nähty. Osalla oli myös yksinkertainen käsitys kielten työelämärelevanssista, sillä kielitaitoa pidettiin hyödyllisenä lähinnä ulkomailla työskennellessä. Yhdistyneen kuningaskunnan koulutusreformien ja EU-eroprosessin myötä aihe on erityisen ajankohtainen. Brittien, mutta myös muiden kansojen kieliasenteita olisi suotavaa tutkia lisää niin kielipolitiikan, kansainvälisten suhteiden kuin kieltenoppimisen näkökulmasta